Yrittäjätarina: Esko Männistö ja Suomen vaakuna

Suomi täyttää tasan puolen vuoden kuluttua 100 vuotta. Päätimme lähteä selvittämään, minkälaisia yrittäjätarinoita näihin vuosiin mahtuu. Erityisesti meitä kiinnostavat kysymykset: Mistä kaikki alkoi? Mitkä oli sattumat, toiveet ja halut, jotka ajoivat yrittäjäksi? Tällä tavalla ehkä löydämme jotain, mikä on ajassa kestävää – mikä oli kantava voima 100 vuotta sitten, ja mikä voi vielä kestää seuraavatkin 100 vuotta.

Me Isoltalla haluamme pitää avointa keskusteluyhteyttä asiakkaidemme kanssa. Kun viestimme, emme ainoastaan markkinoi: haluamme, että viesti on viesti ihmiseltä ihmiselle. Tämä antaa tilaa kohtaamiselle. Tällaisen kohtaamisen ja onnellisen sattuman kautta sain tutustua asiakkaaseemme Esko Männistöön. Esko Männistön yrittäjätarina avaa yrittäjätarinoiden artikkelisarjamme.

Hiekkalaatikosta työnantajaksi

Esko O. Männistö, kuten monen moni suomalainen, syntyi sodan jälkeiseen Suomeen 1947. Kauppaleikit kiinnostivat jo lapsena hiekkalaatikolla, jossa hän pyöritti ensimmäistä “sora-auto-firmaansa”. Leikki muuttui astettava vakavammaksi Jouluina ja Äitienpäivinä. Tekeminen alkoi synnyttää “arvoa”, moni naapuri ilahtui Eskon toimittamista posti- ja onnittelukorteista. Eskon esikuva yrittämisen saralla oli hänen enonsa, menestyvä monialayrittäjä Parkanolta.

Esko aloitti työnsä 16-vuotiaana maali/rakennustarvikealan yrítyksessä (josta sittemmin kehkeytyi Pohjoismaiden suurin yritys alallaan). Ensimmäisen toiminimensä perustamiseen Esko tarvitsi isänsä allekirjoituksen, koska hän oli ollut siihen yksin vielä liian nuori! Esko lähti vuodeksi armeijaan mutta toiminta jatkui, Esko palkkasi itselleen muutaman apulaisen. Yrittäjästä tuli työnantaja.

Hyvä kiertämään

Oma yrityksen lisäksi Esko keräsi kokemuksia hyvin laajasti tehtävistä ja eri toimialoilta. 19-vuotiaana Esko oli jo kansainvälisen maalitehtaan edustaja. 22-vuotiaana hän perusti uuden yrityksen, Finnpaint ky, jonka hän myi 33-vuotiaana vuonna 1980. Tämän jälkeen hän ehti toimia ruotsalaisen pörssiyhtiön myyntijohtajana melkein kymmenen vuotta, kunnes vuonna 1989, 42-vuotiaana hän perusti jälleen yrityksen, Suomen Yritysala Oy:n, joka keskittyi yritysten neuvontaan ja markkinointitehtäviin. Viimeiset varsinaiset työvuodet Esko toimi useissa painoalan yrityksissä.

Esko on ollut aina aktiivinen “järjestöihminen” ja hänellä on ollut merkittäviä luottamustehtäviä kuten Uudenmaan Yrittäjät ry puheenjohtajuus ja hallituksen jäsenyys Suomen Yrittäjäjärjestöjen Liitto ry:ssä ja Suomen Yrittäjäin Keskusliitossa. Eskon sanoin:

“Järjestötyö on ollut minun pisin koulutieni, olen oppinut tuntemaan ja tapaamaan henkilökohtaisesti niin suur- kuin pienyrittäjäkin, niin liikenaisia- kuin miehiäkin, virkamiehiä, poliitikkoja, maanjohtajia eri tasoilla ja tahoilla. Jotta jokaisella eri yksilön kohtaamisella voi kasvattaa omaa kokemustaan, on oltava itse ystävällinen, reilu ja rehellinen. Niin metsä vastaa kuin itse sinne huutaa ja hyvä alkaa kiertämään. Menemällä puoilitiehen vastaan, on useimmiten hyvä ratkaisu”.

Yrittämiselle ei näy loppua

Esko jäi eläkkeelle vuonna 2007, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut laakereilla lepäämistä. 64-vuotiaana hän perusti jälleen uuden yrityksen: TMI Yhteyspalvelun E.O.M. “Koska on oppinut tekemään ei osaa olla joutenkaan”. Yrittämisestä saa lisätuloa eläkkeen lisäksi. Yrityksensä kautta Esko auttaa ja mentoroi yrityksiä ja viranomaisia – näin kerätty kokemus siirtyy eteenpäin myös seuraaville polville. Eskoa lainaten:

“Jokaisen yrityksen pitäisi voida keskustella toimistaan ulkopuolisen kanssa vuosittain. Peli omassa toimissa näkyy eri tavalla, kun sen kuulee ja katsoo ulkopuolinen. Samalla on hyvä muistaa, että toiminta on jatkuvaa kehittämistä. Joka jää paikoilleen, ei kehity”.

Suomen Vaakuna

Esko Männistö luovuttaa Isolta Oy:n toimitusjohtajalle Mikko Ilomäelle Suomen leijonavaakunan.

Esko sai jo 70-luvulla impulssin teettää Suomen leijonavaakunaan puisen muotin kipsivalua varten. Hän tarkistutti koemallin sisäasiainministeriössä varmistaen, että “Leijona” noudattaa lakeja ja määräyksiä. Kipsistä tehtyjä vaakunoita valmistettiin joitain kymmeniä kappaleita läheisille ja tutuille. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kipsin hauraus, vaakuna rikkoutui helposti ja Esko lähti selvittämään muita vaihtoehtoja.

Esko kävi läpi useita alan toimijoita, kunnes löysi sopivan. Materiaaliksi tuli kestävä erikoismuovi, valmistusmaaksi – asian henkeen kuuluen – Suomi. Esko hyväksytti uudesta materiaalista tehdyn protomallin ja valmistutti ensimmäisen koe-erän: tuloksena Suomen leijonavaakuna heraldisin värein.

Koska Suomen vaakuna on Suomen toinen virallinen kansallistunnus (Suomen Siniristilipun lisäksi), se sopi erinomaisesti aloittamaan juhlavuoden artikkelisarjan. Suomen vaakuna koristaa nyt komeasti myös Isoltan toimistoa muistuttaen Isoltan työntekijöitä juuristamme ja perinteistämme.